Tuuli ottaa viileään hyväilyynsä. Antaa vauhtia jaloille, jotka löytävät rivakamman tahdin askelille. Tuivertaa tukkaa ja heiluttaa kylmiä huuliaan, livauttaen ne kuin varkain paitani alle. Nipistellen posket heleän punakoiksi, kuin pakkanen. Minä olen sisältä lämmin. Sisällä palaa rakkauden tuli!

Tässä olen istunut lähtösi jälkeen joka aamu. Tunnustellen paljailla pakaroillani tuolin pintaa. Sen jolla sinäkin aina tapasit istua. Seinällä kuivunut nippu punaisia ruusuja. Ne ovat muistoni sinusta. Niistä vuosista, jolloin niin kiihkeästi rakastin. Joka aamu kuuntelen, ääniä ikkunan takaa. Lähestyvätkö askeleesi, kuin silloin ennen. Ympärillesi vilkuillen, salaa, saavuit vihdoin luokseni. Painoit syliisi ja kerroit, miten olit kaivannut. Vaan ei kuulu askeleittesi ääni, ei aukene ulko-ovi. En enää koskaan saa tuntea rakkauttasi. Jäi vain ikuinen kaipaus ja punaiset ruusut seinälleni.

Sydän rinnassa huutaa tuskaa. Kädet tahtoisi koskea. Jokainen askel vie sinut kauemmas minusta. Sanot, ettet tiedä, vielä. Minä tiedän sinä olet mennyt.

Pakkaspäivän alakuloisuus, työntää raskasta viittaansa arkipäivän todellisuuteen. Minun naurava suuni, ei suostu pakkasen panemaksi. Sisälläni on kevätpäivän aurinko, joka asettaa raiskaajan edesvastuuseen.

Pyrähdys. Sitä oli elämä. Liian nopea. Liian vaarallinen. Ei jäänyt edes pyrstösulkia. Joku nekin kyni lähteissään!

Kiimaiset kätesi vartalollani. Miten kauan olinkaan ollut kosketusta ilman! En jaksa laskea tunteja, päiviä, kuukausia, vuosia… Siitä kaikesta oli kokonainen elämä! Tässä hetkessä, olin vain sinun. Kuin neitsytmorsian. Miten kiihkeästi minua silloin rakastit.

Sanot, että olemme tasa-arvoisia. Sinä olet saanut hahmosi narsismista. Minä vain kylkiluustasi. Sanotko vielä, että olemme tasa-arvoisia?

Minä elän tästä kaipuusta. Saan voimaa ikävästä. Jaksan tuskan voimasta seuraavaan päivään. Sillä ilman niitä, minulla ei olisi mitään.

Polttaa. Iholla kättesi kosketus. Ei siitä ole kauan, kun ne minusta irtosi. Pehmeä hyväily viipyy vielä mielessä. Tunne jostain suuresta. Kunpa se kestäisi ikuisesti.

Keittiön hämärä laskeutuu rinnoilleni. Luo tummat varjot reisille. Hämärä ottaa valtaansa. Peittää alleen, kuin raiskaaja kylmällä takapihalla. Ei tunne sääliä!!

Tuska ei katoa, se vain haalenee. Muistoja ei edes katkeruus voi poistaa. Ikävä säilyy iäti mielessä, se ei vain enää kasva ylitsepääsemättömäksi.

Jokainen kohtaaminen on on alku uudelle erolle. Jokainen ero on alku uudelle kohtaamiselle. Me kuljemme suhteesta suhteeseen, kohdataksemme päättymättömän alkujen lopun ja loppujen alun.

Olisin halunnut ikuisuuden. Sain sinulta hetkiä. Olisin antanut kaikkeni. Kelpasin vain osittain. Vaihdoin hetket kanssasi, uusiin hetkiin. Uusiin onnen rippeisiin. Eikä minulle lopulta jäänyt edes muistoja.

Hiekkaiset jälkesi matolla. Tuohon potkaisit saappaat jalastasi. Seinässä jälki, saappaanpohjan piirtämät urat. Minun onneni, etten jaksanut siivota. Nyt ne ovat ainoat muistoni sinusta.

Kaartavat linnut kattojen yllä. Kahleet raskaat nilkoissani. Kättäni jaksan vain nostaa. Eivät nouse jalat senttiäkään. Kahlittu. Tuomittu. Vaan sydämeni liitää lintujen lailla.

Sydänverellä maalaan nimesi taivaan pilviverhoon. Upotan muistosi meren aaltojen vietäväksi. Huudan kaipuuni tähän syksyn värjäämään maisemaan. Ja annan ruumiini haaskalintujen nokittavaksi, usvan lopulta peittäessä sen raskaaseen vaippaansa.

Jokainen aamu on uusi alku. Jokainen päivä uusia toiveita. Kunnes ilta astuu varjoistaan. Tuoden tietoisuuteen sen, että tämänkin päivän on päätyttävä.

Kaipaan ääntäsi. Ikävöin läheisyyttäsi Pehmeitä huulia huulillani, helliä käsiä ihollani. Pelkäsin! Ottaisit minut tässä ja nyt. Ajatuksissani olen sinun.

Pimeässä Yksin. Kuuntelen. Niin hiljaa. Vaan oveni avaan jos koputat. Otan vastaan. En tiedä tahdotko jäädä, Saanhan kättäsi koskettaa?

Sinä kuumana ja sykkivänä vasten pehmeää ihoani. Älä ikinä irrottaudu sylistäni, etten katoa tästä todellisuudesta! Vielä en ole saanut elää tarpeeksi tätä päivää. Tahdon tuntea sinut minussa yhä uudelleen ja uudelleen. Olet minussa ja olemme yhtä. Huominen tulee vasta tuntien kuluttua!