Haaste n. 128, SAAPUMINEN Olen tämän jo aiemmin julkaissut blogissani, mutten mistään löytänyt kohtaa, joka velvoittaisi tekstin olevan julkaisematon? Turvaudun nyt valitettavasti tähän vanhaan tekstiini, muuttokiireiden vuoksi, sillä kuitenkin halu osallistua kiireestä huolimatta on kova. Tässä kuitenkin oma vastaukseni haasteeseen: PALUU Sieltä hän saapui. Kääntyi viimeisestä mutkasta juuri ennen sitä oudon muotoista kiveä oikealle. Näin miten hän suunnisti suoraan kohti meidän porttia. Tämän tien päästä kun ei ollut enää käyntiä minnekään muualle. Täällä olimme tähän päivään asti nauttineet auringon lämmöstä. Sillä sitä tänä kesänä oli riittänyt runsain mitoin. Melkein kaikki päivät olivat olleet jo aamusta lämpimät ja aurinkoiset. Ne hiljaiset aamuhetket, auringon vasta noustessa, kun lapset vielä nukkuivat. Päivittäin tekemämme retket läheiselle hiekkarannalle. Kaikki se joka yhdisti meitä yhä lujemmin ja lujemmin toinen toisiimme. Se miten laste

Haaste nro 127 : VIOLETTI Tummien lasien läpi, jopa taivaskin näytää kauniimmalta. Kun ilta-aurinko sekoittaa siihen violettia, purppuraa. Jokainen kaipaa kuuluvansa johonkin. Muttet kai koskaan uskonut, tuntevasi yhteenkuuluvuutta taivaanrannan väreihin.