Runotorstai, Haaste n. 160 (Caj Westerberg, kokoelmasta  Uponnut Venetsia (Otava 1972) Me rakennamme ympärillemme muuria. Suojaksi. Korkeat seinät ja  lasiset salit. Salit  täynnä kyyneleitä. Kuin prismoja. Jotka jokaisella toistamallaan kuvalla, Kiskovat meitä yhä syvemmälle omaan itseemme. Muistot muuttuvat painoksi. Kahleiksi. Jotka kalisevat uhkaavasti tuulessa.

TULI Tuli tuli ja poltti kaiken.    Katkaisi ra'asti siteet menneeseen.   Otti omakseen kysymättä. Otti sen minkä tahtoi. Ei ollut siinä  sanansijaa muilla.  Pelkkiä sivullisia. Tuhkasta nousee uusi huomen.