Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2011.

TORSTAI

Runotorstai
Haaste no. 224

Torstai. Toivoa täynnä. Vai toivottomuutta. Tosille näyttää parhaat puolensa. Toisille sumuiset kasvonsa.
Torstai. Kävelen kohta hautausmaalle. Sytytän kynttilän. Tuska ei edelleenkään hellitä otettaan.
Kaksi vuotta. Ja siltikään ei voi ymmärtää.
Siellä sinä lepäät. Isä. Ilman, että tarvitsisi enää välittää, että tänään on torstai.

RAUHA

Runotorstai,
Haaste no 221



Tuulispäänä  Tulit pihatietä.
Minä orpo piru Altis kiusauksille.
Ikuisesti on kadotettu. Rauha minun sielustani.

Sataa

RUNOTORSTAIn  HAASTE no 216


Sataa. Pieniä ämmänperkeleitä.

Piiskaa paineella Kuin Esterin hameen alta.

Pari kuukautta Ehkä sitten saa jo  Karvalakkeja taivaalta.

Minulla on katto päällä. Ja seinät ympärillä. Ei täällä kastu.

Ellei sitten mukaan lasketa  naiseuden kääntöpuolta.

Litisevät kainalot ja tissivako. Menopaussi vai vaihtoehtovuodet? En minä tätä pyytänyt.

UUSI

RUNOTORSTAI, Haaste 215


Minulla on uusi koti. Uusi tukka.

Uudet päällysvaatteet. Ja kengät.

Ajattelen, Katsooko ne ja miettii: -Kukahan tuo on, joka polulla kulkee. Onpa kaunis nainen. 

Vaan ei ne mieti. Tuntevat jo kaukaa.

Arvaavat kävelytyylistä. Askelen horjahtelevasta mallista.

-Kännissä kuin käki. Taas. Kuulen jonkun sanovan.


Minulla on uusi ulkokuori ja osoite.

Mutta viinapiru minusta ei katoa uuteen osoitteeseen.

KUN LUJASTI USKOO

Sinisin silmukoin Kudon unelmille siivet.

Uudet lentää puikolle ryöpsähdellen. Lanka tahtoo mennä solmuille.

Se ei ole este, vain hidaste.

Kun lujasti uskoo. Muuttuu hamppukin silkiksi.

TAIAT

RUNOTORSTAI
Haaste no 213


Minä

Maalaan silmäni kullalla. Vetelen Kulmani tummalla.

Verenpunaista Sipaisen huuliini.


Ja Kutrini kultaiset Kiharran villiksi pehkoksi.

Valitsen  Kaapista sen  Uurretuimman pukuni.
Sen Joka sivelee vartalon pintaani. Niin, että lantionkaari  Kuin soittaisi seireenin kutsua.


Tämä  On minun taikani.

Viritetty Ansani.

Ken siihen Tänä yönä lankeaa?

Odotus

RUNOTORSTAI
Haaste no 212:


 Sanot, - Sitten kun isi hakee minut luokseen.
Ja olet niin täynnä reimua.
Myöhemmin huokaat, -Milloin isi hakee minut luokseen?
Ja huomaan,miten pettymys nostaa päätään.
Kun vedän illalla verhot ikkunaan Peittelen sänkyyn pienen ihmisen jaksat edelleen kysyä,
-Hakeeko isi minut huomenna luokseen? Äiti, eikä isi rakasta minua enää?  Äiti,minä niin odotin.

KESÄKUMMITUS

RUNOTORSTAI
Haaste no. 211



Oksien takaa.

Hento henkäys olalleni.  Hiljainen huokaus lehvistössä.

Käännyn. Ei ketään. Ympärillä hiljaiset puut.

Oletko palannut?

Kesän tullen.


Osuu omaan nilkkaan

RUNOTORSTAI 
Haaste no  209
Lainaus: "Joka toiselle kuoppaa kaivaa....."


"Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa  " Ilkuit, kuin viisaammatkin.
Etkä raukka,  parka ymmärtänyt.
Että...
"Joka toiselle kuoppaa kaivaa,  se itse siihen lankeaa,  joka kiveä vierittää, jää itse sen alle...."


Säde

RUNOTORSTAI 
Haaste no 207

Sinä Olet aina ollut Kaiken keskipisteessä.
Jokainen elämääsi jollain muotoa koskettanut Ajautuu tahtomattaan maailmaasi kehystävän ympyrän kehälle. Pyörien kuin sätkynuket päättymätöntä ajatonta ympyrää.  Yhtenä päättömänä massana Ilman identiteettiä.
Eikä kukaan kyseenalaista Mikä oli sen säteen pituus tai hinta joka kuljettaa keskipisteestä kehälle.



TÄSSÄ

RUNOTORSTAI
Haaste no. 206



Olen tullut niin monta kertaa.
Olen lähtenyt niin monasti,  etten enää edes itse muista määrää.
Mutta lopultakin. Nyt se on TÄSSÄ.


VÄRIT

RUNOTORSTAI,
HAASTE no.205



Silloin jos olisi ymmärtänyt kaiken, mitä nyt-

Olisi pitänyt vain saada ote ja riuhtaista nuo tummanpuhuvat lasit silmiltäsi.
Ne olivat kuin laput. Peittivät alleen kaiken. Tai kätkivät kyvyn nähdä.
Kaikki ei ole mustavalkoista. Maailmassa olisi ollut valtaisa määrä värejä.



Hälläväliä

Runotorstai
HAASTE n 203


Mitä sillä on väliä. Pyöristää vuodet kuitenkin.

 Ei ole uuma kuin 18-kesäisenä.

Hälläväliä. Sama ihminen olen kuitenkin.






HEIJASTUKSIA

Runotorstai: 
HAASTE no 202 


Pyyhin otsalta karpalot. Kämmensyrjästä maistan niiden suolaisen maun.
Tuska tulee taas. Se repii ruumiini kappaleiksi.
Minulla ei ole sielua. Näen silmissäni vain heijastuksia siitä mitä kerran olin.





JÄÄ

RUNOTORSTAI; HAASTE no. 191
Sinut minä kiroan. Perkeleiksi muodostuu sanat huulillani.
Sanovat sinua kauniiksi. Kimaltelevaksi. Minulle olet petollisuuden perikuva. Katala jää.
Et edes murru päällesi räsähtävästä painostani.

ALKU

RUNOTORSTAI HAASTE no. 190

 Sääli ja  Sairaus. Katkeruus Kaipaus.

Ne  kuuluvat toiseen  alaluokkaan.
Tämä kategoria On jaettu Alkuun  ja  Loppuun.
Harmaa Hiuksissa.
Kertoo Jonkun Uuden aikakauden Alusta.