Avosylin  Olin ottanut hänet vastaan. Kiihkeästi upottanut mieleni vellovaan mereen. Tanssittanut vaahtopäiden harjalla. Silmissä siintävien unelmien määränpäähän. Tuudittanut vasten rintani pehmeää pintaa. Hyväillen kaipuuta kauemmas menneisyyteen. Ollen satama, josta purren ei täytisi kääntyä harhaan. Kunnes  Heräsin aamuun. Taivaan valuttaessa raskaita pisaroita. Hitaasti ja taukoamatta. Kuin surusta täynnä olevan sielusta tuskaa. Naiseuteni oli kadonnut eiliseen iltaan. Kääntänyt selkänsä utuisen unen tahdittamana. Hyvästiksi vilkuttanut avoimesta ikkunasta. Satanen yöpöydällä. Miten halvaksi voi itsensä tuntea.