Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2013.
Olen rikki revitty 
ihmisen raato.

Riettaasti raadeltu.
Mustelmin merkatttu.

Kekäleet sielussa...
Lepattaa niissä vielä
Elämän liekki.

Liekö liikaa pyydetty
Jos joku minut
vielä puhaltaa henkiin?
Sinä vanha piru.
-Palavasilmäinen paholainen.

Portoksi minut
muovasit itsellesi.
-Haureuteen kanssasi.

Naisen kuvaksi
-Unelmien verkkosukka
nartuksi.

Persettä keikuttavaksi
kuvatukseksi.

Enkä edes ymmärtänyt,
Ettei se ollut oma tahtoni.
Ohjasit kuin orjaa.

Sinä vanha piru.
-Portto minussa oppi
kunnioittamaan itseään
Sanat helisevät minussa.
Kuin kastepisarat
Kevään ensimmäisiltä silmuilta
multaiseen maaperään.
Miten pienestä
Voikaan muotoutua jotain niin suurta.

Olen sanoja helistävä
Noitarumpu.
Helisen kevään synnystä
Syksyn synkkenevään pimeään.

Helisen sanoja
Noitarumpu.
Ihmissusi minussa herää
tähän tummuvaan iltaan.

Kokonaisen päivän pidättelin hengitystä.
Manaten sitä katoamaan.
Sinne mistä aikojen alusta
on minuun tullutkin.

Ei se lähde.

On ottanu jalansijan
kehossani.
Vallannut sieluni
viimeistä sopukkaa myöden.

Sieltä se nousee pintaan
joka ikinen yö.
Uudelleen ja uudelleen.

Raadellakseen ja
Kiihottaakseen mieleni
yhtymään omiin syntisiin ajatuksiinsa.
Saaden minut uskomaan,
että ainoa vaihtoehto selvitä
on tuhota.
Tehden minusta pedon,
joka ei tunne katumusta.
Siiven iskusta siiven iskuun. Minä jaksan sinua odottaa.
Aika valuttaa hiekkaa tiimalasissa. Vuodet kulkee ja muokkaa meidät mieleisikseen.
Minun sydämeni jaksaa odottaa. Meidät on aikojen alussa ynnätty plusmerkillä yhteen
Pakkasen paukutellessa 
nurkkalaudoissa
Kaipaan kuulaita syksyn päiviä.
Kesän lämmintä henkäystä.
Ja kevään kirkasta aurinkoa.

Mutta,
minä en valita.

Tässä ajassa olen onnellinen siitä,
että saan elää ja hengittää.
Tuntea pakkasen sormenpäissä.
Kirpeän nipistyksen poskilla.

Huominen on odotuksissa.
Mutta,
tässä päivässä minä elän.
Älä hehkuta minulle naistenpäivää. Kun vuoden jokaisena muuna 364:nä päivänä unohdat olemassaoloni.
Olen sinulle itsestäänselvyys. Kodin kalustoon kuuluva ominaisuus.
Pakollinen paha, joka ei osaa koskaan tehdä mitään oikein. Näyttää nyreää naamaa, Eikä anna vaikka miten kinuat, Valittaa juomisestasi ja lattialla lojuvista sukistasi.
Olen se, jolle heilutat nyrkkiä nenän edessä tai tartut kipeästi ranteisiin.
Älä tule sanomaan minulle mitään naistenpäivästä. Sillä ainut mitä minä toivon, on ihmisarvo silmissäsi.
Auringon säteiksi sulaa 
silmiesi loiste.

Huulesi kaareutuu
hymyyn.

Olen tuhannen tuiskun
tuivertama.

Jäätävän viiman kangistama.

Sinun tulesi äärellä
vetristyn.

Olen enemmän
kaikkea,
mitä olin ennen.
Kivittäkää.
Sanot silmin kirkkain.

Työntäkää rotkoon.
Polkekaa päälleni.

Jos siltä tuntuu,
että kykenette ylentämään
itsenne minun yläpuolelleni.

En minä ole mikään
arvostelemaan toista.
En arvostelemaan hänen
tekojaan tai ratkaisujaan.

En ennen kuin uskallan katsoa
omaan peiliin ja
tutkiskella omia valintojani.

Enkä silloinkaan voi sanoa,
olevani parempi kuin joku toinen.
Tunteitteni vuoristorataa
nousin voimalla ylös ja alas.

Nousut ja laskut
laskin mielessäni yhteen 
kokonaiseksi elämäksi.

Sinä et tahtonut alas karusellista,
joka pyöritti sinua voimalla.
Aina vain suurempaa ja suurempaa ympyrää
kehänsä vetovoimassa.

Kaipasin sinua vaunuuni.
Pyysin ja anelin.

Lopulta tiemme eivät vain
kyenneet kohtaamaan.

Minä jatkoin loputonta matkaani
ylös ja alas, 
Sinun jäädessä pyörimään paikoilleen,