Minä kadehdin
kauniita kasvoja.
Suuria kirkkaita
silmiä.
Hymyä, joka 
leviää korviin asti.

Tahtoisin kapean uuman.
Kuin tiimalasi,
jossa hiekka valuu 
ajan alusta loppuun.

Gasellimaiset jalat.
Solakat, 
kuin edelliskesän vesakko.
Nuoret ja notkeat.

Hiukset kuin 
auringonkehrä.
Seppele kasvojen ääriviivoille
punottu.

Mutta korvissa kaikuu
sanat kaukaisuudesta.
- Hyi, miten ruma tyttö!
Sylkäisty ilmaan kuin
myrkkynuoli,
joka lentää pysähtymättä
läpi vuosikymmenten.

Halkoen itseluottamuksen
pieniin riisteisiin.
Kuin huonosti halkaistun halon.

Peilistä katsoo ruma tyttö.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI