Keskiyö.
Yötön yö.
Kun aurinko ei laske horisonttiin.

Sinä ja minä
Mieletön maailmakaikkeus,
Universumin tutkimaton
äärettömyys.

Kun kaamos on selätetty
Ikävä itketty
kyynelmereksi ulapan tuolle puolen.

Katkeruus ja pettymykset
rutistettu rammoiksi kerjäläisiksi,
kulkemaan kaidalla tiellä
etsien parempaa huomenta.

Siellä jossain
yöttömän yön liepeillä
polaariyö edelleen kärkkyy.
Vaanii ja saalistaa,
tarraa kiinni ihmismielen
hentoiseen lentoon.

Saadakseen hetken tuntea
mitä on aito rakkaus.
Kahden ihmislapsen välinen
sanaton yhteys.

Ja yötön yö.
Se ei tunnu päättyvän koskaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI