Nämä päiväni
ovat verhotut
sumuiseen synkkyyteen.
Sadeverhot vedettyinä
peitoksi päälleni.
Silmänjäljet peitetty
unikuvin.
Istun rantakivellä
enkä näe rantaa kauemmas.
Ulkomuistista tapailen
uoman karikoita,
vedestä kohoavia
kivenjärkäleitä.
Vene ajelehtinut tuuliajoa
vastarannalle.
Näkymätön ankkuri heitetty
hyiseen veteen.
Sinä kätkit sydämeni salaisuudet
veneesi rahin pohjalle.
Kannen asettelit päälle,
suljit lukolla.
Sanoit
- tätä ei tarvita
Ja heitit lukon veteen.
Laineet liplattaa hyväillen
hellästi, ryppyisiksi varpaani.
Sormenpäihin puristan
viereltäni nurmen nukkaa.
Minulla on ikävä sydäntäni.
Ja kaipaan minä sinuakin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!