Olen saanut ripauksen
pehmeyttä.
Käsin kosketeltavaa joustoa.
Pelastusrenkaan peittämään
ennen niin kapeaa uumaa.
Etten vajoa,
kun vaihtoehtovuodet puskee
naiseuteni uumenista,
vuolaana virtana itsensä
otsalta tissivakoon.
Uria.
Kuin veden vuolemia
pikku puroja
Risteilee reisistä pakaroihin.
Muurahaisenpolkuja tekemään
sormenpäittesi
tutkimusmatkasta
muuta kuin yksitoikkoisen.
Rintani kerään
joka aamu push uppeihin
ja lähetän mielessäni
hiljaisen rukouksen,
että minun ei tarvitse enää
koskaan niitä riisua sinun nähtesi.
Rakkaus maistuu erilaiselta pimeässä.
Hämärän huoneen viileissä lakanoissa.
Siellä me kuiskimme
toistemme iholle
niitä samoja lauseita,
kuin jo vuosia sitten.
Silloin, kun aurinko paistoi ikkunoista
ja täydelliseen intohimoon
kuului katsoa rakastaan silmiin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!