Veden pintaan
minä sinut hahmottelen.
Piirrän ääriviivat sinulle.
Sellaiset kuin haluan.
Lepän oksista punon
hiuksesi.
Norkot kauniina kehänä
kasvojen ympärillä.
Pajunkissat pudotan silmiksi.
Niin pehmeät, hellän hyväilevät.
Kutsuvana minulle säteilevät.
Rusokirsikka kukkii huulillasi.
Komea rakkaani.
Kuvittelen pehmeän kutsun,
miten kuiskaat nimeäni.
Sinut minä muovaan mieleisekseni.
Asetan veden pinnalle sydämesi.
Untuvista sen rakennan.
Keveän, herkän sydämen.
Kaivan taskusta lukon.
Lukitsen sydämen,
ettei se muille syki.
Vain minulle,
joka sinut rakensin.
Vaan uppoaa sydän.
Ei kestä lukon painoa.
On pohjassa se minkä rakensin.
Katoaa hetkessä kirsikat,
kissat ja oksatkin.
Ei lukolla sydäntä lukita.
Muistathan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!