Elämän askeleet,
Kuorikatepolulla
jalkojeni alla.

Muurahainen juoksee
hengenhädässä,
rakennusaineet suussaan.

Siihen se kohoaa
melkoinen keko.
Privaattipaikalle kukkapenkkiin.

Enkä minä raaski
sitä hävittää.
Hätyyttää työläistä työstään,
tuhota elämäntyötään.

Pysyköön pihassa,
kunhan ei tule sisään.

En raaski.
Sillä tiedän mitä on,
kun rakennettu häviää.
Kaikki katoaa.
Jää vain huutava tyhjyys.

Ei edes kauniita muistoja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI