En minä pelkää
vanhenemista.
En sitä,
miten nahkani kurtistuu.

En osaa surra,
ettei polveni ehkä kohta
enää taivu kyykkyyn.

Tai että selkä
on liian jäykkä,
kyyristelläkseni
kukkamaalla.

En ikävöi sitä
mikä on kertaalleen eletty.
Sillä elämätöntä
ei kukaan osaa tarpeeksi
viisasti ennustaa.

Mitä edessä on
se on avosylin
otettava vastaan.

Minun aikani
voi olla huomenna,
tai ensi vuonna.

Siihen
ei ihminen voi vaikuttaa.

Minä hymyilen tänään.
Sillä huomisesta ei
meillä ole vielä tietoa.

Suutele minua suulle.
Rakasta tänään.
Sillä huomenna
voi olla liian myöhäistä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI