Kaiku

Kivirekeni
täynnä
murskattua sepeliä.
Hienoksi jauhettua kivituhkaa.

Käteni vereslihalla.
Valjastettu varteni
täynnä piiskasi sivalluksia.
Alastomaksi riisuttu
pilkkaajien katseltavaksi.

Silmäkulmasta valuva
kyyneleeni
tummaksi värjäytynyt.
Kivenkovaksi kalvoksi
untuvaisen poskeni
pehmeälihaiselle pinnalle
liimautunut.

Korvani kuulevat
Silmäni näkevät
Vain mieleni on syvälle
tunteettomuuteen lukittu.

Itse osani valitsin.
Itse oman tieni alusta asti
kuljin.

Eikä päämääräkseni ole
asetettu kulkea helpointa reittiä.

Ruoskikoon ruoskasi.
Raiskatkoon varteni.
Jokainen parahdus
jota huuliltani en päästä.
on kunnianosoitus
niille,
joita kohtaan olen väärin tehnyt.