Krematorion ovesta
ulos
lipuu hiljainen joukko.
Mukanaan tummanpuhuvaan
pukuun puettu hiljainen
vanhus.

Käppyräsormiset kädet
Peitetty tummiin hansikkaisiin.
Kouristukenomaisesti
puristaneet jo
pitkän tovin
vanhaa valokuvaa.

Kuvassa kulkee
mies ja nainen.
Käsi kädessä
astuvat tuntemattomaan.

Naisella kimppu
punaisia ruusuja.
Yksi nuorenparin
jokaista yhteistä
kuukautta kohti.

Ajan saatossa
Tuntematon muuttui
liiankin tutuksi.
Rakkaasta kehkeytyi
vieläkin rakkaampi.


Yhteinen taival
Oli kevyt kulkea.
Raskaskin kepeä kantaa
rakkauden haarniska
ei hiertänyt harteilla.


Yksinäinen kyynel
vanhuksen poskella.
Kämmensyrjään
pyyhkiytyy pois.

Rakkaudenvala
Joka annettiin
nuoruuden kiihkolla.
Ei se sula
krematorien
uunien hehkussa.

Vanhuksen sydän
kantaa lupauksen
sykkeessään.
Siihen asti,
kunnes aikansa pysähtyy.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI