Kyynelmeri.
Kyynelten
katkeamaton virta.

Kadotettua nuoruutta
minä itken.
Itken aurinkoisia päiviä.
Lämpimiä öitä.

Viattomuutta,
joka katosi
myrskyisiin vuosiin.

Suudelmia,
joita huulet ei enää muista.
Kimmoisaa ihoa ja
notkeaa vartta.

Minä itken
immenkalvoani.
Sitä,
etten muista
kenen matkaan
lähetin sen,
sydän onnesta
läpättäen,
Itken näitä
koppuraisia sormia.
Sitä,
ettei kukaan enää
vihellä perään.
Ei kysy papereita
alkon kassalla.

Kaulani näyttää
nyrkissä rypistetyltä
voimapaperilta.
Ja rintani tyhjennetyltä
kärsimyshedelmältä.

Enkö siis ole oikeutettu
näihin kyyneliin.
Kun minussa ei enää ole
muuta yhtä kosteaa,
kuin suolaiset kyyneleet.

Jotka nekään
eivät kykene herättämään
hiljalleen hiipuvaa minuutta
eloon.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI