Kaiku

Menneen talven lumet
Kasattuna pihan perälle,
puoliksi kuivuneen
katajan juureen.
Haudattu tullakseen 
unohdetuiksi.

Eivät ne siellä sula.
Eivät,
vaikka aurinko porottaa
täydeltä terältä.

Lumienkelit ja
keltanokkaiset
lumiukot.
Piilotettuna kinokseen.

Huokaillen kilisee
petolliset jääpuikot,
eivät enää riipu
räystäillä.
Välkehtien kimaltavat
aamun kuulaassa paisteessa.
Sipisevät mennestä,
yrittävät lyödä
kapuloita rattaisiin.

Menneen talven lumet.
Viskovat palloja kipeästi
takaraivoon.

Minä rallatan
kesämekossa.
Mansikoita heinänkorressa.
Leppäkerttu piilotettuna
nihkeään kouraan.

Voikukat loistavat
keltaista valoaan.
Seppele vaaleilla kutreillani
huokailee onnesta,
olla osana tulevaisuutta.

Menneen talven lumet.
Piilossa supattaa.
Tarttuen viimeiseen
oljenkorteen.

Minun askeleeni
on kevyt.
Sen suuntaa tulevaisuuteen
ei enää mikään horjuta.