Kaiku

Sinun ihosi on
silkkinen,
untuvanukkaa valtoimenaan.

Sivelen pehmeää rintaasi
kuin koskisin siihen ensikertaa.
Sinun hengityksesi
on lämmin vasten kaulani kaarta.
Olet siinä
Niin todellisen läsnä.

Tuoksut.
Tuoksut menneille
vuosikymmenille.
Hienostuneen vintagen
mystisen lumoavalle
mausteelle.

Olet lumonnut minut
silmilläsi.
Jotka luovat minuun
viettelevän kissan katseen.

Huulillasi, jotka
Ovat syvän punaiset,
kuin loppukesän hedelmää
pursuava kirsikkapuu.
Ja pehmeät.
Suudella niitä
on kuin uppoaisin
pehmeään pilveen taivaalla.

Sinussa ei ole yhtäkään kohtaa.
Ei yhtäkään kaarta,
ei pienintäkään pistettä,
jota en tuntisi.

Olet siinä.
Vierelläni.
Kuten niin monasti ennenkin.
Enkä kai koskaan voi
saada kyllikseni
kiihkeästä sylistäsi.

Olet niin kaunis.
Kaunis,
pitkäsäärinen rakkaani.
Sinun kultaiset hiuksesi
valuvat pitkin
hoikkaa selkääsi.
Pakarasi, ah
ei niistä voi kirjoittaa
huokailematta.

Ja nuo katseet,
joita luovat sinuun miehet,
kulkiessasi minihameessasi
pitkin kaupunkimme katuja.

Mutta eivät he tiedä.
Kun koitaa ilta,.
Se on meidän.
Ja tyttörakkauden.