Kaiku

Taivaankansi
värjää maailman
hohtavan punaiseksi.

Minulla on edessä
viimeinen matka.
Viimeinen näillä teillä.
Viimeinen näihin
maisemiin.

Sivut kirjassa
on käännetty loppuun.
Loppusitaatti sivallettu
vasten kasvoja.
Vaikka katumus
nostaa päätään,
ei ole sitä enää muuttaminen.

Niin pieneksi tuntee
itsensä ihminen.
Ilman todellista mahdollisuutta
vaikuttaa lopulta
elämänsä kulkuun.

Kun kohtalon viiva
on piirretty syntymän alussa
keskelle kämmentä.
Repaleisena, mutta
päättäväisenä se
ohjaa kulkijan matkaa.

Tuonenkellot soittaa.
Kumeana kaikuu
niiden soitto,
punaisena hohtavan
taivaanrannan takaa,

Viimeinen matka
on tullut tiensä päähän.
Tästä ei voi kääntyä
takaisin.
Voi vain muistaa
kaiken olleen.
Tallettaa kaiken menneen.

On vain jatkettava.
Kääntymättä katsomaan
taakseen.

Ja tuonenkellot soittaa.
Niiden kumea soitto
tuudittaa minut vihdoin
ikiuneen.