Tarvittiin putoaminen
pilven reunalta.
Unelmien kaarisillalta,
sateenkaaren väriloistosta.

En minä ennen osannut
katsoa totuutta silmiin.

En kyennyt erottamaan
oikeaa ja väärää.
En ymmärtänyt,
ettei toisarvoista
parane ahnehtia.

Kun menettää kaiken.
Näkee selvemmin sen,
mitä lopulta tarvitsee.

Minun taskuni ovat tyhjät.
pohjasta rikki,
ei siellä mikään pysyisikään.

Mutta sydämeni sykkii
tänään kiivaammin kuin eilen.
Sydänveri sykähtelee
ryöppyinä kammiosta toiseen.

Se mitä lopulta tarvitsen,
ei ole paljon.
Tähän hetkeen riittää se,
kunhan tunnen sydämeni sykkeen.
Minä elän.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI