Kaiku

Eilisen varjot
majoittuneet nurkkapöytiin.
Takertuneet menneeseen,
joka huuhdottiin
kitkerällä viinillä
kurkusta alas.

Runsaspovinen tarjoilija
kulkee pöydästä pöytään.
Tarjoaa mahdollisuuden
unohtaa.
Tippikukkaro helisee
tyhjyyttään.

Eikä minulla ole vaihtoehtoja.
Salaisuuksien viitta
joka eilispäivänä
vedettiin verhoamaan
minun menneisyyttäni.
Repsottaa tänään riekaleina
jalkojeni juurella.

Minun nimeni tatuoitiin
sinun nahkaasi.
Tuulen kuiskiessa rakkaudesta,
jota oikeasti ei ollut.

Minä kutsun tarjoilijaa.
Otan koko entisen elämäni edestä.
Nurkkapöydän varjot
itkevät hiljaa.
Niiden on aika ymmärtää irrottaa minusta otteensa