Katoat käsistäni
kuin tuuli,
joka villinä kieppuu
puiden latvoissa.

Minun sylini
huutaa tyhjyyttään,
sydämeni kaipaustaan,
eikä niitä kai mikään
kykene tyynnyttämään.

Sinä vaellat
metsän siimekseen,
jossa suuret puut,
vuosikymmeniä nähneet,
sulkevat sinut syleilyynsä.

Metsä kuiskii
lempeää loitsuaan,
eikä päästä sinua
enää otteestaan irtoamaan.

Minun kaipuuni
kietoutuu keräksi.
ajan saatossa
surkastuneeseen
sieluuni.

Eikä kaipuu kai
kuole koskaan.

Sinua minulle
ei enää ole.
On vain kaukainen
muisto.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI