Sieluton minä,
sydänkin tunnoton
kuin kivi.
Häivähdys lämmöstä
jonka syntymän
hetkellä sain,
on poissa.

Silti sinä takerrut minuun
kuin takiainen puskista.
Asetut asumaan
uumalleni
kuin vyölaukku
itsemurhapommittajan
kupeilla.

Räjähdysaltis yhdistelmä
kuin Jin ja Jang.
Silti niiden tavoin
sulaudumme yhteen.
Olemme osana
toinen toistamme.
Varjosta valoon
pimeydestä aurinkoon,
meidän taistomme
tässä olevaisessa jatkuu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI