Minut sinä kielsit.

Vaikka yön pimetessä,
mustaksi harsoksi taivaalle.
Kuun sammuessa
liian pitkään valaistuaan.

Olit minut allesi painanut,
kostealle mättäälle.
Tunnustellut raskain käsin
minun neitseellisen
häpyni rajaa.
Sukeltanut siinä sisääni,
kuin hengenhädässä.
Iso mies,
alistaen minut alleen.

Raivopäänä kiroillut
liian lyhyeksi jäänyttä
aktia.
Sylkäissyt kasvoilleni ja
käskenyt kasvaa aikuiseksi.

Tänään minä kannan
seuraukset sinun eteesi.
Lapsenkasvoillani
vain muisto hymystä,
joka niillä ennen kujeili.

Ja minut sinä kiellät.
Osoitat sormella
sylissä makaavaa lastasi.

Huora äpärineen kuuluu sinne,
missä synnistä saa palkkansa.

Ja minä.
Käännyn kannoillani.

Lapsi sylissä,
kävelen lempeiden laineiden
hyväillessä hentoja nilkkojani,
kohti siintävää
kuunsiltaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI