Eilisen varjot
takanreunuksella.
Hymyilevät minulle
kuin hymypoika
loiston päivinään.

Menneisyys seuraa
kannoillani.
Askel askeleelta
painautuu kiinni
selkänahkaan.

Ei halua irrottautua
vaikka tietäni koetan
valoa kohti vaeltaa.

Rakkaudeksi verhoaa
valheiden verkon
johon tahtoni tukehduttaa.

Etkä sinä ymmärrä,
vaikka kyynelsilmin anon.
Tarttua minua kädestä,
kiskaista turvaan,
menneisyyden poluilta
raskaiden askelten kujilta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI