Kaiku

Minä kirjoitan
rakkauden sanoja,
vaikken edes tiedä
mitä rakkaus on.

Haaveilen kättesi
kosketuksesta,
vaikka ruoskittu selkäni
valuu vismaa.

Sade piiskaa taivasta,
kuin viimeistä päivää.
Kääntää rantakaislikon
ylösalaisin,
hioo viimeisetkin särmät
laiturille unohtuneista
rantakivistä.

Minun sormenpääni
vaeltavat syvälle hiekkaan
hautautuneina.
Piirtävät uria,
muurahaisille polkuja
kuljettavaksi,

Sateen jälkeen
kurttulehdellä kimaltaa
pisaroiden armeija.

Salakavalat sananjalat,
levittäytyvät metsänreunasta
kohti rantaa.

Niiden myrkky
on todellisempi kuin
minun pistävä kieleni,
joka tuskastuneena
rivouksia laukoo.

Sinulta minä anon
hetkeä itselleni.
Vaikken edes sitä
osaa kauniisti pyytää.

Rakastamisen taito,
on minusta
menneeseen aikaan
unohtunut.

Rakennathan minulle
aikakoneen,
jolla voisin takaisin palata.
Opetella kanssasi
uudelleen sen.
mitä rakkaus on.