Minun takataskuni
on täynnä muistoja.
Ryppyiseksi
rutistettuja paperitolloja,
jotka unohtuneina
taskussa uinuu
ruususen untaan.

Sydämeni täynnä
haavoja,
sapelin iskuista
rintaani revenneitä.
Arpeutuneita
vanhoja muistoja,
joiden perään
kukaan ei kysele.

Olen elänyt kiihkeän
elämän,
Astellut sivukujatkin
pystyssäpäin
kuin kuningatar,
alusta loppuun.

Olen itkenyt ja nauranut
vuorotellen.
Ollut yksin yksinäinen
kaksin yksinäisempi.

Ei ole kukaan vuosiin
osannut sydämeni
tyhjää tilaa
täyttää.

Vaikka olen rukoillut
rakkautta.
On jokainen
oven avaus sisimpääni,
ollut pelkkää tyhjää.

Ja silti sydämeni.
Tuo arpinen
tunteiden hautausmaa
huutaa.

Rakasta minua,
että tuntisin jälleen
mitä on elää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI