Kaiku

Muistan
niin elävästi
ne kesäiset päivät.

Helisevän auringon.
Kumisevan taivaankannen,
Elämäntahtia
lyövän kummun
jalkojeni alla.

Oravan,
joka käpyään
pihakuusessa narskutti.

Punaisen tuvan
ja kukkivan perunamaan.
Tuvan nurkalla
tupakka kasvoi komeana,
valmiiksi isoisän piippuun.

Eikä niihin hetkiin
ollut enää paluuta.

Ei astumista takaisin
menneeseen,
kun ne kesäpäivien
päätyttyä
oli eletty loppuun.

Mutta kaipuu.
Se yhä edelleen
polttaa rintaa.
Repii riekaleiksi
tunnotonta
aikuisen sydäntäni.

Hakkaa pienellä
pajavasaralla
aorttaan reikiä
minkä ehtii.
Ja hokee mantraansa.

Lapsuus on sinussa.
Elämä meissä
ikuista leikkiä varten.

Eletty elämä.
Keritty kerälle,
repussa matkalaisen,
mukana kulkemaan.

Ellei ole paluuta,
Voi ainakin kaivaa
hetken muistoja
selkärepustaan.
Katsellakseen
hitaasti sitä,
mistä
kaikki tämä
on alkunsa saanut.