Muistatko
hämärän valon,
joka rubiininpunaisena hehkui.

Laskeutui himmeänä katosta,
asettui seinille ja
loi varjoja kaikkien kasvoille.
Poisti pelon ja jännityksen juonteet.

Siihen saattoi hävitä,
kätkeytyä kuin ohueen harsoon.

Imelän tuoksun,
Ilmassa leijailevan
Myskin ja Chanelin.
Kuplivan viinin,
jonka makea tuoksu
houkutteli mehiläisiä
kesäisin.

Ja pistävän hien.
Sen, joka turpeahuulisten miesten
iholta huokui.

Siemmennesteen roiskeet
housun sepaluksessa.
Kiiman haju,
joka kipristi sieraimet
suuriksi,
kuin avoimena
ammottava kaivo.

Muistatko kaiken sen?

Tai puuterin pröystäilevän
tuoksun.
Silkin ja satiinin tunnun
sormenpäissä.

Muistatko kiihkeät huohotukset.
Herrojen raskaan hengityksen ja
viinan huuruisen suun.
Kyllä.
Minä uskon,
että muistat.

Ja muistat ne rahatukot,
jotka isomahaiset,
kiiluvasilmäiset sontiaiset
työnsivät sukkanauhasi
kuminauhan alle.

Kyllä,
Sinä muistat.

Elämä ei ole
antanut sinun unohtaa
.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI