Eikä minun sydäntäni
voi kahlita.

Ei,
vaikka sitä vuosikausia yritit.
Väsyttämällä väsytit.

Sinipunaisin mustelmin
merkkasit kehoni.
Raadellut reitit ruoppasit
sisimpääni.

Eikä minusta siltikään
sinulle
tahdotonta marionettia tullut.

Ikuisuuskysymys piirtyi
kasvottomiin kasvoihini.
Eikä kehoni enää
ollut tässä maailmassa.

Olin ylimmällä oksalla
taivasosuuttani etsimässä.
Narunjatkona kuvittelin
yön pimeimpinä hetkinä
itseni vihdoin
tuudittavani uneen.

Eikä ikiunta sittenkään tullut.
Putosin vain puuterilumeen.

Hiljaa leijailee unihiekkaa.
Silmäkulmasta pyyhin
verenpunaiset kyyneleet.

Sinä suutelet avoimin huulin
Kielisuudelman
keskelle kitalakea.

Sydämeni laulaa hoosiannaa,
Varmuusketjulla varmistettu,
läpinäkyvä ulko-ovi
ei päästä sinua enää
sydäntäni väijymään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI