Ja päivät 
kulkee,
toinen toistaan 
seuraa.
Kello,
jonka viisarit vain
taaksepäin
nakuttaa.
Edestakaisin
porstuvasta
kammariin.
Kammarista
porstuaan,
kuin
kerjäläinen anoen
ettei
käsi joka
kehtoa keinuttaa
tyhjää
tänä iltana
haroisi.
Ei vaivasta
almua,
lämmikettä
sydänalaan.
Jokaisena päivänä
minä
itken
Palvon maata
jota jalkojesi
alla
tallaat.
Etkä sinä
minua
minun
tuskassani
huomaa.
Kello käy
Aika alkaa
alusta.
Eikä
minulla ole
varaa valita.
Ajan kanssa
ei
kilpasille
kannata lähteä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI