Kaiku

Katoaa päivät.
Usvaan vajoaa askeleet.

Seinällä raksuttaa kello
päivän viimeisiä tunteja.
Vääjäämättä kulkee
päivän loppuun,
ei anna armoa
vaikka rakkaus huutaa
oven takana avamaan
lukkoa.
Ovesta saranpuolelta pyrkii
sisään.

Kenen huulia suutelet
rohtunein huulin.
Käsiin tartut
ahavoitunein käsin.

Minun muistoissani
sinulla oli kauniit silmät.
Kädet,
jotka silitti hiljaa,

Tähän hetkeen tarraudun.
Kuin hukkuva ajopuuhun.

Eikä muistoni sinusta
lopulta lepää virran vietävänä,
kuin hetken.
Hitaasti uppoaa pohjaan,
kuin ei koskaan
tässä hetkessä olisi
ollutkaan.

Minun päiväni päättyvät
hauraisiin muistikuviin.
Eikä huominen ole kuin hetki
johon ei minulla ole
oikeutta virran yli kulkea.