-


Miten minä,
joka olen uskossa heikko
huudan hädän hetkellä häntä,
jota riemun päivinä
yltäkylläisyyden hetkinä
en elämääni päästä.

Kädet ristissä,
kyynelet poskilla,
kun viimeinenkin ylpeyyden ripe
minusta on varisseena
raskain askelin kulkemani
elämänpolun varrelle.

Minä huudan häntä,
jonka olemassaolon
viimeiseen asti kiellän.

Ja minä rukoilen.
En kiitä siitä,
mitä olen saanut,
en ano armoa.
Sillä kaiken tämän tuskan
olen ansainnut.

Mutta rukoilen,
huudan luojaa
murtunein äänin.
Sanoin,
jotka syvältä sydämestäni
kumpuaa.

Anna rakastaa.
Muuta en pyydä.
Anna rakastaa.
Vielä edes yhden kerran.

Kommentit

Lähetä kommentti

Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

-
Kiirastuleksi muuttui lemmenliekki. Salamoiksi syöksyviksi taivaankannen takaa. Amorin nuolet hiipuivat kun Mars ja Bellona käyvät kiihkeään kisaan sielustasi. Voittaja ei ole se, joka ampuu viimeisen nuolen. Sydämesi syke hiipuu petollisen käsissä. Olit liian kaunis, mitättömyyksille  liian suuri uhka.
Lue lisää

Kaiku

-
RUNOTORSTAI, HAASTE no. 175  Ei se väistä. Ei kierrä. Ei kaarra. Eikä kumarra. Ei muuta muotoaan. Tai kaunistele sanomaansa. Tulee villisti kohti. Palautuu lähettäjälle. Samana, jona aikoinaan matkaan lähti.
Lue lisää

ILO

-
RUNOTORSTAI; HAASTE no. 174 Akka vanha pahkajalka. Kääntää selkänsä pojalle, nuorelle. Poika, piippu suupielessä. Katsoo kummissaan akan, vanhan selkää. Äsken hän tälle uhosi. Kirosi akkaa mielessään. Akka kun uskalsi häntä mollata. -Ettei muka pysty... Hän akalle näyttää. Ja sanoa töksäyttää; - hän jos joku! Tärisee se. Tärisee ja hytkyy. Josko sille kohtaus iski? Ei taida auttaa, vaikka hartijoista ravistaa. Antaa akan olla. Hytkyä aikansa. Tasoitella olonsa. Poika astuu matkaansa ja kopistaa piippunsa. Akka selkänsä kääntää ja silmänsä pyyhkii. Ei voi iloa suurempaa olla. -Onhan pojassa sisua!  
Lue lisää
-
Syksy hirttää itseään tiukasti kaulaani. Saksii minusta viime kesän versot kompostiin maatumaan. Enkä minä sittenkään syksyn matkaan lähde. En käännä kesälle selkääni. En tohdi. Olen kesän lapsi.
Lue lisää

UUSI

-
RUNOTORSTAI, Haaste 215 Minulla on uusi koti. Uusi tukka. Uudet päällysvaatteet. Ja kengät. Ajattelen, Katsooko ne ja miettii: -Kukahan tuo on, joka polulla kulkee. Onpa kaunis nainen.  Vaan ei ne mieti. Tuntevat jo kaukaa. Arvaavat kävelytyylistä. Askelen horjahtelevasta mallista. -Kännissä kuin käki. Taas. Kuulen jonkun sanovan. Minulla on uusi ulkokuori ja osoite. Mutta viinapiru minusta ei katoa uuteen osoitteeseen.
Lue lisää