Sydänjää
särkyy
kun on 
aika 
särkyäkseen,
Säröilee
muttei
anna aikaa
varutua,
Eikä
kukaan kysy
mihin katosi
eilinen.
Sammui vain
ja poistui
vaieten.
Vinossa
keikkuu
laudat
räystään.
Huomispäivän
lapset kulkevat
ryysyt
kainaloissaan.
Räystäiltä
tippuu vesi
joka
janoisen
virvoittaa.
Eikä
lapsilla
kenkiä jaloissaan,
Jäiset sydämet
kimaltaa,
kun niihin
osuu
aurinko
taivaanrannan
takaa.
Eikä
ole virkaa
eilisellä
kun
huomisestakaan
ei tiedä
mitä
tuo tullessaan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI