Eilisen arvet
katoavat huomisen
haaveisiin.

Hukkuvat 
menneisyyden
haamujen
viittoihin.
Kietoutuvat lujemmin
kaulalle,
kuristavat tiukemmin
luisevilla sormillaan.

Eivät tahtoisi
kadota
huomisessa.

Olisivat yhä
osana elämää.

Mutta kun aikansa
on täysi.
Ei ole paluuta
elämään
huomisessa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI