Kaiku

Hänet sinä minulle
valmistit.
Asettelit silmieni eteen,
etten
katsettani ohitseen
kyennyt suuntaamaan.

Sulatit yhdeksi
hetkeksi
kaksi erillistä
yhdeksi
yhtenäiseksi.
Joka menneisyyden
painosta kuitenkin
saumoistaan
murtui.

Annoit hetken
aikaa vakavoitua.
Ajatella ohilipuvaa
elämää
aikuisen ihmisen
miettein.

Kaikki kaunis
katoaa.
Asetelmat kuihtuvat,
eikä kukaan ole
halukas
elvyttämään
kuihtuvaa,

Tänään minä taannun
lapseksi jälleen.
Kaivan lapiolla
hiekkaa.
Isken kynteni maahan,
enkä välitä
tuon taivaallista
katsooko kukaan.

Sinä kannattelet
käsivarsillasi
häntä,
jonka annoit ja
otit.

Yhtä kevyesti.

Välittämättä mitä minun
sydämeni tahtoi.

Ei ole itsestäänselvyys
rakastaa.
Mutta suru.
Se tulee aina
omalla ajallaan.