Käteni
Olen niistä niin
monta kertaa kirjoittanut.

Silti yksikään runo
ei ole niille
oikeutta tuonut.

Tyhjänä ammottavat
kämmenet.
Ryppyiset sormet,
vuosia vielä
vanhuudestakin auki.
Siinä ne kuitenkin
rypistyvät,
kuin kuorestaan
vapautettu
hedelmä.

Käteni.
Niin monasti
sinua koskeneet.
Hellästi ihoasi sivelleet.

Katson niitä tänään,
kuin ensimmäistä kertaa.

Eivätkä ne ole
minun käteni.
Ennenaikojaan vanhentuneet,
vieraat kädet.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI