Kuolemaa minä mietin.
Aina joskus,
Yön hiljaisina hetkinä.

En pelottavana
tuntemattomuutena.
Selittämättömänä
kaukaisuutena.

Vaan armon tuovana
lepona.
Unohduksen
tyyssijana.
Olotilana,
jossa voisin
tämän kaiken
sydämessä vellovan
tuskan
unohtaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI