Kaiku

Minä vilistän
ilman rihman kietämää.
Vilvoittelen
tunkkaiseksi turvonnutta
kehoani.

Riettaina roikkuvia
rintoja,
jotka syystuulen
tuiverruksen tahtiin
hakkaavat puolelta toiselle.

Nahkaiset kukkarot,
jotka joskus olivat
ylpeyteni aihe.

Hiertyneet poimut
vatsallani.

Renkaat,
joiden alle nuoruudenpäivien
vyötäröni on
umpeenkuroutuneena
unohtunu.

Tunnistamattomaksi
viivaksi kadonnut
kumilankaisen
housunkauluksen alle,

Minulla on käsivarret,
joista saisin kaksi
entisen minäni
reittä.
Kaulani alla
heltat,
kuin kukolla
tunkion herralla.

Ja minä veisaan
suvivirttä
asennossa seisten.

Kannan ylväänä itseni.

Aikuisen naisen,
joka on ylpeä jokaisesta
kehonsa kohdasta.
Jokaisesta muistosta,
joka niihin liittyy.