Liian hitaasti
valui yö.

Haamujen taistoa
suljetuin silmin,
minä katselin
erkaantuneena ruumiistani.

Surujen kitarat
soittivat kaihoisat
sävelensä.
Kun kivettyneet kasvot,
lasittunein silmin
valvoivat yksinäisen
vuoteeni ääressä.

Palvoivat jokaista
liikettä,
joka minusta väreillen
kimpoisi.
Enkä minä tohtinut
ruumiiseeni palata.
En ennen kuin
päivä valkeni
horisonttiin.

Sieluni lipui
kuin aavelaiva
kaukaisuuteen.
Eikä yhtynyt minuun.
Ei ennen kuin unessa
tunnistin kätesi ihollani.

Yhdeksi sulimme
viimeisen kerran.

Aamun kajossa
tunnistin jälleen itseni.
Haamujen armeija
kaikkosi helmat hulmuten.

Olin saanut rakkautta sinulta
vielä viimeisen kerran.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI