Kesyttömänä
valun pitkin ihoasi.
Kuin kesäisen yön
henkäyksen lämmin
tuuli.


Hyväilen ihoa ihollani.
Kaivaudun kiinni,
kuin hukkuva ajopuuhun.
Enkä irrota,
vaikka raukeana käännät
itseäsi pois päin
minusta.


Sulan hetkeksi
sinuun,
vapisen ennen kuin
astun hetkestä seuraavaan.


Suutelen 
hengenhädässä,
kiihkosi rippeitä
kosteilta huuliltasi.


Enkä minä ymmärrä,
mihin katoaa aika.
Unohtuu vuorokaudet,
muotoutuu päivämme
yhdeksi pimeäksi vyyhdiksi.


Älä sano minulle,
Nyt on mentävä.
Sillä juuri äsken 
sinä vasta tulit.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI