Sävähdyttävän hetken.
Seitinohuen
välähdyksen.
Sinun kätesi
viipyy kädessäni.

Suudelmat asettuvat
huulilleni.
Kuin perhoset
ilman siipiä.

Laskeutuvat,
eivätkä enää
lennä pois.

Ohjaan sinut
aivan kiinni
minuun.

Pysähdyt pyytämättä.
Kuljet rinnallani,
kuin olisimme
kaksi läheisyyteen
kasvanutta horsman kukkaa.

Sielut,
jotka vaelsivat
maailmankaikkeuden
toiselta laidalta.

Läpi kymmenien
esteiden,
yhtyäkseen yhdeksi,
takertuakseen tiukasti
toinen toisiinsa.

Kuin tähkäpäät
kultaisena loimuavassa
viljapellossa.
Olemme vihdoin
löytäneet
toisemme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI