Sykähdyttäväksi hetkeksi
tarraudut minuun.

Sivelet vieraskorean
varteni
tutuksi käsiesi kulkea.

Eikä minussa enää
ole yhtään sinulle
vierasta kohtaa,
kun irrottaudut
lämmöstäni.

Sisimpäni huutaa.
Sydämeni itkee
timantinkovat kyyneleet.
Vuosia sitten
kammioihin säilötyt.

Avasit sisimpäni
kuin pärsäkähtelevän
vuoripuron.
Ryöppyäviksi pisaroiksi
valtoimenaan syöksymään.

Kuin tulivuoren,
joka laavansa syöksee
sisimmästään,
peittäen sinut alleen.
Vapauttajan.

Enkä edes kiittää
sinua ehdi.
Ennen kuin olet
elämästäni jo
kadonnut.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI