Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2015.
Minun suullani
sinä lausut
rakkauden lauseita.
Ojennat kätesi,
joiden suojaan
astua.
SInun
jalkojesi juureen
minä asetun.
Lakkaan olemasta
mitään muuta,
kuin osa sinua.
Eikä aikaakaan,
kun olet minusta
kaiken kauniin
raiskannut.
Kelottuneet rungot,
enää
huojuvat tuulessa.
Kuin
intiaanien hautausmaalla,
tuulikin vain kuiskaa.
Tätä rakkautta
minä odotin
niin monta
kuun kiertämää,
että silmät sokeina
olin valmis siihen
astumaan.
Kuuroille korville,
kaikuivat
varoitukset.
Koteloin itseni,
kuin toukaksi
sinua varten.
Uhrasin itseni
rakkauden alttarilla.
Eikä minusta tänään
ole jäljellä kuin
kasa tuhkaa.
Minut sinä
kehystit,
huoneentauluksi.
Madonnankuvaksi,
pyhättösi alttariksi.
Laskit itsesi
jalkojeni juureen.
Pääsi silitettäväksi.
Niskasi suudeltavaksi.
Ja kun en ollutkaan,
neitsytmorsian.
Vaan
vieraiden käsien
merkitsemä.
Suiden suutelema.
Omilla aivoilla
ajatteleva.
Potkit sieluni
vereslihalle.
Sydämeni sivalsit
säpäleiksi.
Laskit lattialle
poljettavaksi.
Ja perääni huusit,
kuin pahaiselle
portolle.
Etten ollut sinulle
minkään arvoinen.
Kivisillä portailla,
askel kerrallaan
nousen ylväänä
kohti tulevaa.
Kuin nuori tyttö,
joka kohta
kivitetään hengiltä.
Vain rakkautensa
tähden.
Minun sydämeni
laulaa
riemu aariaa.
Vaikka sinä
sen raiskasit
tuhansilla sanoilla.
Et siltikään,
minun voimaani
sisimmästäni
itseesi saanut
imettyä.
Olet edelleen
se sama raukka,
joka rauhaa itseensä etsii
toisen voimasta.
Minä,
en ollut
tahdoton houkka.
Vaan viimeiselle
ehtoolliselleni nousen
pystyssä päin
Kouraiset sisintäni,
jääkylmällä kourallasi.
Vapisen kuin
horkassa,
sanat takertuvat
kurkkuuni.
Sadepisarat laulavat
ikkunaruutuun.
Hämähäkki kutoo
verkkoaan nurkassa.
Tänään soittaa
tuonenkellot
vienoa soittoaan.
Huomenessa
minunkin on
lämmin.
Olen sulkenut suuni.
Sanat ovat loppu.
Näin on hyvä,
jopa mielipuolisen
katseesi alla.
Et sivalluksillasi voi
minua satuttaa.
Et katseellasi
sisintäni koskettaa.
Matkani luotasi
on alkanut
lopullisemmin kuin uskotkaan
Minussa sinä
pesit,
kuin lahottajasieni
pihapuussa.
Sikiät
kuin rotat
vanhan tuvan
lattiahirren alla.
Punot lonkerosi.
Kiedot kaulaani
tiukasti kuin
liaanit viidakossa.
Tukehdutat
vähän kerrallaan.
Eikä minusta jää
kuin se kuuluisa
märkä läiskä.
Ilon aihe sekin.
Kuitenkin enemmän kuin
ei mitään.
Itseni olen kadottanut.
Määräysvallan
omaan mieleeni.
Lasisia seiniä
puoliympyrässä.
Kuin Ikean pyöröovi.
Pilvetön taivas
ilkkuu
maan matkaajaa.
Tänä yönä
jos päätät lähteä,
et aamulla ole
uteliailta katseilta
suojassa.
Jälkeesi jää
häpeä.
Lopulta uskoit,
ettet ole
mitään.
Ylistysvirteni.
Kiitossanani
eletylle elämälle.
Ne,
minä jokaisena
aamuna,
jona silmäni avaan,
muistan lausua.
Eikä ole
niin vähäistä
asiaa tielläni,
ei pientä
ilon aihetta,
josta en
riemuita muistaisi.
Minä
elän tätä elämääni.
Kuin jokainen
päivä,
olisi uusi lahja.
Omalla työllä
ansaittu.
Elämisen arvoinen
kokemus.
Olenhan oikeassa,
edes pienen hetken.
Omia ajatuksia,
ilman syyllisyyttä.

Sinun silmissäsi
väärään aikaan
lausutut sanani
mitättömiä
tunteenpurkauksia.
Saippuakuplia
valmiina lähtemään
tuulen mukaan.
Mustaksi muuttuu
taivas.
Murtuu padot 
kaikkivaltiaan.

Laula tyttö.
Laula kaipuusta,
ikävästä.

Hyräile rakkaudesta,
jota kaikki
maailman vedet,
ei kykene
sammuttamaan.

Ja anna
silmäisi loistaa,
ettei
tie luoksesi
pimeään katoa.

Vielä 
ei ollut aika.

Mutta tulevaisuus on
mahdollisuuksien
tunteja täysi.
Mitä sitten,
kun vaivalla rakennettu
elämä
valuu vuolaana virtana,
päättymättömänä
ryöpsähtelevänä kuohuna
tavoittamattomiin.
Mitä sitten,
kun jäljelle jää
vain tyhjyys.
Kiviset, halkeilevat seinät ja
rappauksista rapisevaa
laastia.
Mitä sitten,
kun edessä avautuu
pelkkää tyhjää.
Silmänkantamattomiin
mustia aukkoja,
ilman päämäärää.
Mitä sitten,
kun ei enää jaksa sanoa,
että sitten......
Suutelen sinua
riettaasti
suulle.
Etkä sinä
vastustele.
Hetkessä
kaikki on
ohi.
Kävelet
taaksesi katsomatta.
Huulillani maistuu
vieras
huulipuna.
Tänään
Olen kasvanut ulos
niistä odotuksista,
jotka
aamuhämärissä,
sikkuraisin silmin,
itselleni vuosia sitten
asetin.
Tänään
avasin silmäni
katsomaan todellisuutta.
Todetakseni
vain sen,
etten ikinä
saavuta
tavoittelemaani
päämäärää.
Ja taivas
miten julmalta
elämä juuri nyt
tuntuu.