Sirpaleiksi
sieluani ruhjoit.
Rumaksi kuvaksi,
itsesi
kaltaiseksi.

Kehystämättömäksi
tauluksi
päädyin
huoneesi seinälle.

Sylkykupiksi
hampaattomalle suulle.

Auringon noususta
Auringon laskuun
Minä aikaa mittasin
niiden sanojen välillä,
jotka suustasi syljit
satuttaaksesi.

Mutta,
niin kuin sinulle sanoin.

Kuohuu minussa
periksiantamaton veri.
Joka kuohuina kohisee
ja jokaisesta
sivalluksesta
yhä ylväämmin nostaa
päänsä pystyyn.

Sylkykupiksi
minusta ei ole.
Eikä
kynnysmatoksi
kopeille koroillesi.

Vapaana minä
kohisen
kohti uutta
huomenta,
jota tervehdin
pystyssä päin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI