Tuudittaudun
tuttuun ja turvalliseen.
Niihin huoneisiin,
joista jo
kerran lähdin.
Liukenen seinän
taustapaperiin,
siihen kukalliseen tapettin,
riemunkirjavaan.
Huokailen hiljaa
taulunraamien takaa.
Kuiskin lauseita,
joita kuvittelen
muiden
minun suustani haluavan
tulla sanotuksi.
Eikä minun päästäni
lähde yhtään
järkevää ajatusta.
Olen peittänyt kaiken
älyllisen toiminnan
jonninjoutaviin
fraaseihin,
joiden tarkoitus
on vain
tappaa liian hitaasti
kuluvaa aikaa.
Minuako.
Tälläistä.
Ihmisen irvikuvaa.
Joku voisi
vielä muka rakastaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!