Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2016.
Karun kaunis sinun kosketuksesi oli.

Hipaisu pehmein sormin. Hyväily, syvälle sisimpääni.

Sanoja, jotka jälkeensä jättivät, kauniit muistot.

Ohikiitävä hetki, täynnä sudenkorentoja.

Laineiden liplatus rantalaiturin kupeessa. Rannalle ajelehtii yksinäinen korsi.

Kiiruhda. Sinuna aikasi kulkee ohitse.

Juokse. Elämä valuu
sormien välistä, kuin hiekka tiimalasista.

Riuhdo sinne ja tänne itseäsi. Asetu aloillesi vain, kun on pakko.

Äläkä ikinä lakkaa etsimästä parempaa.

Sillä, sinut on luotu juoksemaan kilpaa ajan kanssa.
Minun ikäväni itkee nurkissa.
Huutaa ääneen tuskaansa, joka ei katoa auringon nousuun.

Vääristää kasvoni, muotoilee vartaloa uuteen kuosiin. Tekee tekoja, joihin vain ikävä pystyy.

Minun ikäväni, joka on kasvanut minuun. Imenyt itsensä virtaamaan vereeni.

Kuin soluksi mutotoutunut,
Jos voisin astua askeleen taaksepäin. Samoihin jälkiin astuisin.

Jos voisin katseeni kääntää menneeseen. Samat maisemat näkisin.

Jos voisin kääntää kelloa vastapäivään. Ajanratasta ohjata raksaamaan hitaammin.

Samat teot tekisin, samat hetket kokisin.

Ohi kiitävät vuodet, ahdistavat nurkkaan. Vilkuttavat hyvästiksi. Eivät huoli mukaan.

Kääntävtä selkänsä, hylkäävät.

Jälkeen jää vain kaipuu. Eikä sekään kestä ikuisesti.
Ei minusta ole sinun virheitäsi korjaamaan.

Ei sanojasi silottelemaan.

Eikä valheet totuudeksi muutu, vaikka minun kauttani ne kierrättäisit kymmeneen kertaan.

Jokainen valheellinen sana, väärä totuus, kasvaa sinun niskaasi kyttyräksi.

Katkaisee selän kamelilta ja luo tummat varjot taivallesi.
Minä pakenen luotasi, ennen kuin kätesi ehtivät tarttua käteeni.

Ennen kuin ajatuksissasi ehdit minut itseesi liittää.

Minun on hyvä olla, niin kauan, kuin tunnen olevani vapaa.

Niin kauan, kuin itse saan päättää, heräänkö vuoteessani yksin, vai kanssasi.

Minun ihoni
huutaa kosketustasi.
Häpyni vaatii kulkijaa
astumaan sisään.
Tähdet taivaankannella,
eivät riitä kertomaan
kiihkoni määrää,
joka
loppumattomana aaltona
ylitsesi vyöryy.
Suutele kiimaiset
sormenpääni.
Upota riettaana
vaativa sylini,
rakkauden mereen.
Tyydytä minusta
tämä halu,
joka poltteeksi kasvaa.
Laavana taivaalle syöksyy,
kuin alkuräjähdys
ennen
todellisuuden avautumista
kasvojen eteen.
Rakastele siten,
etten unohda käyntisi jälkiä,
vaikka jo muualla menet .
Sanot,
että tässä on
rakkautemme hauta.
Yhteisten muistojen 
kaatopaikka.
Ongelmajätettä
joidenkin muiden
hävitettäväksi.
Kevät saapuu horisontista,
eikä kummulla
kasva edes
voikukka.
Eilisen muistot piirtyvät kangastuksina taivaan rantaan.
Saapuvaan huomiseen kelpuutan parhaat hetket menneisyydestä..
Minulla on avoin mieli. Ääriään myöden täyttynyt sydän ikävästä.
Sammalmättääksi muotoutunut syli. Käyttämätön keho kaivaten kulkijaa.

Sytytä minut käsilläsi. Hyväile takaisin tähän päivään.

Sivele varteni tulen lieskaksi,