Kerään muistosi
sängystäni.
Yön jäljet.
Haaveiksi muuttuneet
unelmat.

Kaapin perälle,
mustaan
matkalaukkuun.

Ja kun vuosien kuluttua
avaan laukkuni.
Huomaan,
miten heppoisia
muistoni sinusta
olivatkaan.

Pelkkää
poutapilven ohutta utua.

Laukun pohjalla,
ei ole mitään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI