Kesäiseksi sateeksi
minun muistoni
sinusta
muuttuu.
Aaltopahvi katolta
ränsistyneitä
nurkkalautoja myöden,
valuu
sammaleiseen
maaperään.
Miten sinua
rakastinkaan.
Niinä öinä
kaipasin,
kun olit
mennyt.
Unelmoin paluustasi,
kuin auringosta
nousemassa
uuteen aamuun.
Kesästä talveen
ja
talvesta kesään.
Vuodesta seuraavaan,
sinun muistoasi
palvoin.
Palvoin,
kunnes
sammal alkoi tuoksua
homeelle.
Nurkkalaudat
ummehtuneelle.
Aamuaurinkokin alkoi
vähitellen sattua
vanhoihin silmiin.
Niin kauan,
kuin muistosi
minussa säilyi.
Niin kauan jaksoin
uutta päivää
ja sinua
odottaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!