Miten minä,
joka päivästä päivään
kirjoitin ikävästä.
Osaan pukea sanoiksi
tämän Onnen,
joka sydämessäni
palaa.

Pimys,
joka suonissani virtaa.
Syöksyy ryöppyinä
ulos minusta.

Ja valo,
jonka silmistäsi kohtaan.
Se asettuu minuun,
kuin minussa
olisi aina ollut.

Eikä sijaa
ole minussa
sille tuskalle,
jota yksinäisyys
nurkkalaudoistakin
yön pimeinä hetkinä
esiin kaivoi.

Olet aurinko
Olet tähdet.
Olet päivän ensisarastus.

Älä katoa.
Olet minussa.
Enkä muille enää
oveani avaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI